Kirja kertoo Ähtärin pitäjän Alastaipaleen kylän Honkaniemen talon vaiheista ja asujista 1830-luvulta alkaen. Uudistilan perustamisen eri vaiheet mutkikkaine katselmuksineen, kuulutuksineen ja puumerkein allekirjoitettuine asiapapereineen antavat lukijalle selkeän kuvan sekä talosta että tuon aikaisesta elämis - ja asianhoitotavoista. Kirjoittaja M.J. Kankaanpää ei arvele asioita vaan kaikki tieto perustuu tiukkaan tutkimukseen ja asiapapereihin. Tuloksena on monipuolista ajankuvaa, joka kiinnostaa kaikkia historian ystäviä eikä vähiten talon ensimmäisten asujien jälkeläisiä.

Markku Kalliolinna puolestaan on selvittänyt honkiniemeläisten esipolvia aina Tammerkosken partaan viljapelloille 1540-luvulle asti. Hän on seuraillut mm. rippikirjoista ja sotaväen papereista esi-isien vaeltelua taloista ja pitäjistä toiseen ja pohdiskellut eri ratkaisujen syitä ja seurauksia - todella kiinnostavasti! Esipolvien nimiluettelokin on jälkipolville jännittävää luettavaa.

Honkaniemen sukukirja ei jätä Salttu ja Maria Honkaniemen kantaperheen 8 lasta vain kuivaksi nimi- ja päivämääräluetteloksi. Kun näillä 8 on jälkeläisiä ( +puolisot) yhteensä peräti 2500, olisi mukava tietää, millaisia esiäidit tai - isät oikein olivat. Siitä saadaan tietoa ja lopuksi myös siitä, keitä nuo kaikki 2500 honkaniemeläistä oikein olivat.

Talon synty ja esipolvet:
Kesällä 2002 julkaistu Ähtärin Honkaniemen suku ja talo on poikkeuksellisen monipuolinen sukukirja. Sen alussa selvitetään Honkaniemen talon historiaa monin dokumentein perustamisesta alkaen.Talon asujien sekä kirjan kantaperheeksi otettujen Maria Kallentyttären, miehensä Salomon Matinpojan ja heidän kahdeksan lapsensa esipolviin tutustutaan aina 1500-luvulle asti. Vanhin asiakirjamaininta vuodesta 1540 kertoo esi-isä Olavi Pertunpoika Vainisen viljelleen maitaan aivan keskellä nykyistä Tamperetta Tammerkosken partaalla.

Esivanhempien kohtaloita:
Esipolvien jäsenten vaiheiden seurailu on kuin värikäs kurkistus menneiden sukupolvien ajoittain hyvinkin epävarmaan ja ankaraan elämään ja erilaisiin ihmiskohtaloihin. Kantaperheen kahdeksan lasta, Vilhelmiina, emilia, Johanna, Aleksi, Serafia, Heikki, Olga ja Maria Josefiina ovat kukin saaneet oman lukunsa sukuhaaransa esiäitinä tai -isänä. Kaikki Honkaniemen sukukirjan esittelemät jälkipolvet ovat juuri heidän jälkeläisiään.

Tilastoja ja perukirjoja:
Kirjan henkilökuvitus on rajattu lähinnä Honkaniemen kantaperheen jäseniin. Mukana on myös tilastotietoa Honkaniemen suvusta, kuten vaikkapa sukuun syntyneiden lukumäärät vuosittain ja sukuhaaroittain tai levinneisyys lähtöpitäjän lähiseuduilla, Suomessa ja kaukana maailmalla. Vanhat kartat, perukirjat ja muut asiakirjat antavat lisäväriä ja tuntumaa aikaan, jolloin allekirjoitettiin enimmäkseen puumerkillä. Myös suvun sankarivainajat ovat kirjassa saaneet oman sivun.

Suvun nykyiset jäsenet:
Honkaniemen sukukirja on siis paljon muutakin kuin vain tavanomainen luettelo suvun jäsenistä aakkosellisine hakemistoineen, jotka useimmiten jaksavat kiinnostaa ehkä vain sukuun kuuluvia. Tästä kirjasta löytyy mielenkiintoista luettavaa myös sukututkimuksen ja historian ystäville. Tekijöiden saama palaute onkin ollut varsin myönteistä.